Hienosti on Hillan ja Merrin pennuilla alkanut uusi elämä uusissa kodeissaan. Kuulumisia saan usein (kiitos siitä!!) ja Nikitaa ja Myraa olen nähnytkin muutamaan kertaan. Ensi viikonloppuna näen Goankin kun mennään Heinin kanssa Mikkeliin agikisaamaan kahdeksi päiväksi. Myrakin pääsee ensimmäiselle kisareissulleen, tosin vielä turistin roolissa :)

Tao taasen on korkannut möllikisauransa agilityn ja tokon merkeissä. Ja vähän hienosti onkin mennyt!

Huomenna mennään Tuusulan näyttelyyn Lukan ja Taon kanssa, tavoitteena vähintään ne siniset nauhat jos sitten joskus niitä tarvitaan AVA -titteliä varten ;)

Kiraa en malttanut olla ultraamatta.. Odotukseni olivat tosi ristiriitaiset. Jännitti aivan _sairaasti_ mutta en uskaltanut toivoa liikoja etten pettyisi pahasti. Onhan isänä uros jota tuskin toiste Suomeen saadaan lainaan. Monen vuoden ihailujeni kohde. Mahtava uros mielettömän ihanalla luonteella varustettuna. Kävin jo viime helmikuussa tapaamassa Howardia ja omistajaansa Marcellaa Belgian näyttelyn yhteydessä. Olin myyty. Täysin.

No ultraan: Tiistaina siis käytiin lääkärin luona, Pia lähti henkiseksi tuekseni (jos vaikka pyörryn tms ;) ) ja kyllä sieltä masusta eloa löytyi! Aina se hetki jaksaa liikuttaa kun se eka möykky tulee näkyviin.. Ja seuraava ja sitä seuraava ja sitä.....  Saatiin oikein ultrakuva mukaan muistoksi, vähän niinkuin neuvolakäynti :)

Sitten vaan odottelemaan heinäkuun loppua ja pentujen syntymää. Toivon mukaan kaikki menee hyvin.